sää

See also: saa, SAA, saA, sáa, sâa, and sa'a

Finnish

(index sä)

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈsæː/, [ˈs̠æː]

Etymology 1

From Proto-Finnic *sää, from Proto-Uralic *śäŋe ( ~ *śäkV, *śäɣV, *śäwV - if Finn. does not belong). Baltic-Finnic cognates of the same meaning are deemed certain and include eg. Karelian seä, Votic sää, Veps sä. Probably inherited from Proto-Finno-Ugric *säŋi (“air”), also reflected in Hungarian ég (“sky”) and Komi-Zyrian сынӧд (synöd, “warm air”).

Noun

sää

  1. weather
Declension
Inflection of sää (Kotus type 18/maa, no gradation)
nominative sää säät
genitive sään säiden
säitten
partitive säätä säitä
illative säähän säihin
singular plural
nominative sää säät
accusative nom. sää säät
gen. sään
genitive sään säiden
säitten
partitive säätä säitä
inessive säässä säissä
elative säästä säistä
illative säähän säihin
adessive säällä säillä
ablative säältä säiltä
allative säälle säille
essive säänä säinä
translative sääksi säiksi
instructive — säin
abessive säättä säittä
comitative — säineen
Synonyms
Derived terms
Compounds
compounds

See also

Etymology 2

From sinä.

Pronoun

sää

  1. (Häme dialect ~Tampere and Turku) you (addressing one person; in archaic English: thou).
Declension
Declension of sää (irregular)
singular plural
nominative sää –
genitive sun –
partitive sua –
accusative sut
sun		 –
inessive sussa –
elative susta –
illative suhun –
adessive sulla –
ablative sulta –
allative sulle –
essive suna –
translative suksi –
instructive – –
abessive sutta –
comitative – –
Synonyms
  • sinä (standard Finnish)
  • sie (dialectal)
  • sä (colloquial)

Etymology 3

From Proto-Uralic *säŋä, *śäŋe. Cognates include Udmurt си (si), Khanty сеў (seŭ) and Hungarian sző.

Noun

sää

  1. (obsolete) fiber, thread, strand

Low German

Verb

sää

  1. First-person singular past of seggen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.